Ihastuin tähän kankaaseen heti sen nähdessäni. Se oli minulla kuitenkin monta kuukautta kaapissa, kun en raaskinut käyttää sitä jos vaikka pilaisin sen... Viimein sitten raaskin leikata kankaan, ja kun kaitaleiden kanssa tuli ongelmia, jäi paita taas kaappiin odottamaan. Nyt kaivoin sen esille, jotta ei jäisi pieneksi lapselle ennen kuin on valmiskaan. Kuinkas ollakaan, ei niissä kaitaleissa mitään ongelmaa ollutkaan, en muista mikä ihme oli syksyllä vialla kun en saanut tätä valmiiksi. Malli olisi kuitenkin saanut olla vähän kapeampi, ehkä vähän vielä kavennan tuolta vyötäröstä. Hihansuihinkin vaihdan varmasti resorit, on vähän liian laajat nuo hihat nyt. Pääosin olen kuitenkin tuohon tyytyväinen, kangas on ihanan pehmeää ja laadukasta.  

No onpa kulunut aikaa viimeisestä päivityksestä. Elämä on ollut kohtalaisen kiireistä, ja lisäksi kamera hajosi lopullisesti jonkin aikaa sitten, eikä uutta ole tullut ostettua. Ompelukone ja saumuri ovat kuitenkin surranneet ja olenpa jotain saanut keittiössäkin aikaan, joten yritän pikkuhiljaa päivitellä tekeleitä tännekin.

Aloitetaan vanhemmasta päästä, kuten kuvasta huomaa, nämä ovat jo pikkuhiljaa käymässä tytölle pieniksi. Kangas on velouria ja tyttö ihastui näihin ensimmäisellä kokeilulla niin paljon, että jäivät jalkaan vaikka langat oli vielä päättelemättä. Malli on kivan kapea, ja erityisesti tykkään noista rypytetyistä lahkeista. Siilihousuiksi nämä nimettiin lahkeiden siilinappien takia.

Velour on kiva materiaali, se säilyttää värinsä monista pesuista huolimatta.

Tämän hatun tein tytölle jo viime kesänä, mutta eipä ole tullut laitettua siitä kuvaa. Kaavat on Ottobren kevät/kesä 2010 lehdestä, ja totutusti olen sitä hiukan muokannut. Takana on nauhat joilla hatun kokoa saa säädeltyä, eli sama hattu menee luultavasti myös tulevana kesänä. Lieri kapenee takana.

Tämä tekele oli ihan pelkkää harjoitusta ja testaamista varten tehty. Täytteenä kinuskivaahtoa ja vadelmia, päällä vaahtokarkkimassaa. Pinta on tehty Confetista ostetulla Wiltonin alustalla. Sen ostamisesta haaveilin pitkään, eikä se pettänytkään kun sen viimein raaskin ostaa. Aivan loistokapine, sillä saa helposti kivan näköisen pinnan marsipaaniin/vaahtokarkkimassaan.

Testasin tässä myös vaahtokarkkimassaa ensimmäistä kertaa. Täytyy sanoa, että käsittelyn helppoudesta huolimatta taitaa jäädä jatkossa kauppaan. Maku ei ole kovin hyvä, sellainen purkkamainen ja ylimakea. Harmi sinänsä, sillä kauliminen ja käsittely oli tosiaan aivan ylivertaista verrattuna sokerimassaan ja marsipaaniin.

Pätkiskakkua olen nähnyt monessakin blogissa, mutta laitan sen itsellenikin tänne kun sitä kerran tuli tehtyä. Alkuperäinen ohje on Myllyn Parhaat-sivuilta , mutta mielestäni oman kakkuni ulkonäkö voittaa kyllä tuon kakun 6-0. Sama kakku on kuitenkin siis kyseessä :)

Sekoita kakkutaikinan kuivat aineet keskenään. Lisää paloitellut pätkikset sulaneen rasvan joukkoon ja sekoita. Lisää rasvan sekaan jogurtti ja munat. Lisää vielä kuivat aineet. Sekoita seos huolella, taikinaa ei kuitenkaan tarvitse vatkata koneella. Laita taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista n. 45 minuuttia 175-asteessa. Kumoa kakku heti kuumana varovasti pois vuoasta ja anna jäähtyä.

Sulata kuorrutuksen aineet varovasti liedellä kattilassa koko ajan sekoittaen (tai mikrossa) ja valuttele kuorrutus jäähtyneen kakun päälle. Voit ripotella pinnalle vaikka suklaahippuja koristeeksi.

Kuopus täytti 2-vuotta, ja pitihän suuren muumifanin saada mieleisensä kakku. Oikeasti en tätä ehtinyt millään lailla suunnittelemaan, vaan koristus syntyi aivan viime hetkillä kaapista löytyvistä tarvikkeista. Täytteenä on perinteinen prinsessakakun täyte, eli itse keiteltyä vaniljakiisseliä ja vadelmahilloa. Kostutuksena sitruunamehulla terästetty vesi. Reunoilla flora vispi.

Koristeen pohjana on punaiseksi värjätty vaahtokarkkimassa, johon on pintaan vielä tupsutettu tomuväriä. Nurmikko vihreäksi värjättyä pikeeriä, kukkaset jo aikaisemmin tehtyjä sokerimassakukkia. Niiskuneiti on tehty vaahtokarkkimassasta, rajat mustaksi värjättyä pikeeriä ja Niiskuneidin tukka on tupsuteltu keltaisella tomuvärillä. Ulkonäköön olen aika tyytyväinen, maultaan kakku oli itselleni aivan liian makea, omat lapset kyllä ainakin tykkäsivät.

Taas on vierähtänyt pitkä aika viimeisistä päivityksistä. Läppäri ei enää huolinutkaan kameran muistikorttia, ja en saanut kuvia koneelle. Päivittelen tässä nyt sitten pikkuhiljaa uusia juttuja. Tämän kakun tein jouluna jälkkäriksi. En tietenkään laittanut reseptiä ylös ja nyt harmittaa, sillä koostumus oli melko täydellinen. Pohjassa piparia ja voita, täytteessä ainakin valkosuklaata ja kermaa, päällä tyrnimehusta kiille. Koristeena pikkuinen piparitalo.

Tänä vuonna muistamme muutamaa ystävää tällaisilla "tee-se-itse" herkuilla. Monena vuonna olen tehnyt esim. karkkeja tai pikkuleipiä lahjaksi, mutta joulun aikaan yleensä on kaikilla kaapit herkkuja täynnä. Siksipä ajattelin, että voisi vaihteeksi olla mukava saada jotain, mitä ei tarvitsisi syödä heti. Idea on siis se, että purkki sisältää kaikki kuiva-aineet, ja leivottaessa lisätään muna ja sulatettu voi/margariini. Purkkien takana on siis ohje teipattuna.

Kokeilimme näitä 8 v. pojan kanssa, ja hienosti onnistui.

 "mix in jar" googlettelulla löytyi vaikka minkälaisia ohjeita.  Kirjoitan näiden ohjeen tänne kunhan ehdin.

Minun olisi tarkoitus tehdä jouluksi jotain hyytelökakkua (valkosuklaa-tyrni?), ja sen koristeeksi tein pienen piparitalon. Korkeutta talolla on n. 7cm ja seinät on kooltaan 5x4 cm. Alusta on halkaisijaltaan n. 8 cm. Tein kolme erilaista, tässä kuva yhdestä. Tulitikkuaski havainnoillistamassa kokoa :)

Pursotukset olisi saanut siistimmiksi pyöreällä tyllalla, mutta olen onnistunut kadottamaan koko tyllarasiani jonnekin. Toivottavasti vielä löytyy, sillä siellä oli varmasti ainakin 20 tyllaa.

Taiteilimme keskimmäisen lapsemme (8 v.) kanssa tällaisen muumitalon, lähinnä n. 2-vuotiasta tytärtämme ilahduttamaan. Melkoinen hommahan tässä oli. Minulla tuppaa olemaan vikana tehdä tällaisia iltamyöhään ilman lapsia, mutta nyt oli tosiaan poika mukana lähes koko ajan. Muumitalon korkeus arviolta n. 30 cm.

Tässäpä näytille jo jokin aika sitten tytölle valmistunut merinovillahaalari. Ihana, pehmeä oravaneulos on ostettu Sampsukasta. Kaavat on aika reilusti muokattu Ottobren 6/10 velourhaalarista. Jalan- ja kädensuissa on pitkät resorit, jotka toistaiseksi menee vielä meillä taitettuina. Mielestäni on kiva, että saa nilkat ja ranteet kunnolla piiloon, kun puku on kuitenkin tarkoitettu toppapuvun alle talvileikkeihin. Koko 92 cm, ja noiden resoreiden ansiosta saattaa olla, että menee meillä vielä ensi vuonnakin, sen verran on tuossa leveyttä meidän hentoiselle tytölle.

Ei voi mitään kun tuo malli on niin ihana. Pakko oli tehdä taas yksi samaa kokoa ja mallia. Aikaisemmat siis tämä ja tämä. Tällä kertaa kankaana velouria; etukappale tuota pupumetsää ja muut osat vihreätä.

Tein ystävän pienelle keskosvauvalle muutaman kietaisunutun. Ohjeessa (Ottobre...) oli huolittelu tehty resorikaitaleella, mutta se tuntui jotenkin liian kovalta, joten tein näihin ihan vaan saumurihuolittelun. Koko 45 cm :) Käden kun laittaa päälle, niin se peittää melkein koko nutun.

Valkoinen nuttu on bambucollegea, vaaleanpunainen ja "pupumetsä" taasen velouria.

Joskus sitä siirtää ja siirtää asioita joiden kuvittelee olevan vaikeampia kuin ne ovatkaan. En osaa ollenkaan piirtää, ja kaavojen piirtäminen on siten myöskin jäänyt. Pitkään olen halunnut kuitenkin kokeilla pipon ompelemista, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Nyt sitten vihdoin tartuin tuumasta toimeen. Tarkoitus oli tytön päiväunien aikana tehdä vain kaava, ja siitä sitten kokeiluversio halvasta kankaasta. Tuo kokeiluversio tuntuikin sitten niin sopivalta nuken päähän (nukella vain aavistuksen pienempi pää kuin meidän neidillä), niin rohkaistuin tekemään pari lisää. Aikaa meni kaikkinensa vain alle puoli tuntia... Joten ei niin kovin vaikea ja aikaavievä sitten kuitenkaan :D Hiukan tärähtäneitä kuvia johtuen ikiliikkujan jatkuvasta touhotuksesta.

Tässä tämä kokeilukappale tosi ohuesta trikoosta

joustavaa, ohutta collegekangasta ja vuorina trikoo

ja sekä vuori, että kuosikangas trikoota

Vaihteeksi reippaiden vaatteiden jälkeen jotain hempeää ja suloista. Ottobren kaavoilla tehty liivimekko, kangas Iinulta tilattua finecord-samettia. Koko 92 cm, vähän pidennettynä.

Ihastuin tosiaan tähän hupputunikan kaavaan. Pakko oli tehdä vielä toinen samoilla kaavoilla ja saman kokoisena (92cm). Kangas on trikoota.  

Tässä malli jota olen etsinyt pitkään. Sieltähän se löytyi, Ottobreltä nimittäin, taas. Aiemmin en tätä ollut huomannut, kun koot alkavat vasta tästä 92 cm:stä. Uskon, että tämä on malli josta teen vielä lukuisat tunikat/mekot. Kangas edelleen Hilcon joustavaa collegekangasta. Tämä on ihana :)

Tämän hameen ompelemiseen ei mennyt montaa minuuttia. Takasauma hameesta ja resorista, sekä kappaleiden yhdistäminen ja helman ompelu. Se oli siinä. Kangas on Hilcon ihanaa joustavaa ja sisältä kevyesti nukattua collegekangasta. Harmi, että näitä joustavia, kuviollisia collegekankaita on niin vähän saatavilla, ne on mielestäni aivan loistavia lasten vaatteisiin. Kaavat Ottobreltä, kokona 86 cm.

Kesä tuli ja meni. Blogitauko venyi yli kolmeksi kuukaudeksi oman firman perustamisen vuoksi. Jatkossa saankin sitten tehdä työtä osittain myös rakkaiden harrastusten, leipomisen ja ompelemisen, tiimoilta...

Pidän yksinkertaisista vaatteista, joissa saa kuitenkin olla jokin pieni, kiva yksityiskohta. Näissä housuissa on niitä kivoja juttuja kyllä kolme: vyötärökaarroke, lahkeiden napit ja takapuolelle applikoidut sydämet :) Malli on Ottobren jostakin lehdestä. Napit olen joskus leikannut irti pois heitettävästä vaatteesta.

Edestä:

Takaa

Söpöset sydännapit lahkeissa

Ihanassa RuttuNuttu-blogissa on käynnissä arvonta.